Useimmat meistä ovat nähneet vanhassa elokuvassa kohtauksen, missä sakettiin pukeutunut ilmeetön hovimestari kävelee hitaasti kohti kartanon massiivista ulko-ovea. Hän avaa sen ja katsoo kysyvästi ulkopuolella seisovaa ovikelloa soittanutta tuntematonta miestä.
– Onkohan rouva itse tavoitettavissa?
– Kenet voin ilmoittaa?
Vieras avaa takkinsa, pistää kätensä povitaskuun ja ojentaa hovimestarille pienen kortin.
Hovimestari lukee korttia tarkkaan, päästää sitten vieraan sisään valtavaan halliin. Kortin hovimestari asettaa pienelle pyöreälle hopeatarjottimelle.
– Pieni hetki, saanko pyytää?
Vieras jää odottamaan ja hovimestari kävelee kohti toista suljettua ovea hopeatarjotin kortteineen kädessään. Vieraan ihaillessa edesmenneiden sukupolvien potretteja hovimestari astuu salonkiin talon emännän luokse, joka istuu takan äärellä nauttimassa teetä.
– Kuka tuli, James? Kysyy rouva samalla kun ottaa kortin lautaselta jonka James ojentaa hänelle.
– Täysin tuntematon herrasmies, ja hän toivoo saavansa puhua rouvan kanssa.
Talon emäntä tutkailee korttia, nyökkää, ja laskee kätensä polvelleen.
– Hyvä on. James voi nyt ohjata hänet sisään. Ja hänelle voi myös tuoda kupin
Käyntikortti tänään
Nopeassa digitaalisessa maailmassa monella suuryrityksellä ei ole lainkaan käytössä painettuja käyntikortteja. Siellä liikutaan pelkästään digin varassa ja se toimii hyvin. Mutta maailmanlaajuisesti painettu kortti on edelleen lyömätön. Sillä on usein vankka kytkentä bisnes- ja tapakulttuuriin, kuten esimerkiksi Japanissa. Kortilla on voitu osoittaa arvovaltaa, ja se on usein ollut ylellisyystuote ja se koetaan yleisesti edelleen osana antajaa. Tiedostamaton vastaanottaja voi toimia loukkaavasti ja epäkunnioittavasti kortin antajaa kohtaan ja alla annamme muutaman vinkin, ettei mennä täysin metsään täälläkään.
Pientä kunnioitusta
Kun vaihdamme käyntikortteja, on hyvä huomioida seuraavaa: ota kortti vastaan, kiitä, lue mitä korttiin on painettu ennen kuin pistät sen taskuun. Jos haluat kirjoittaa siihen jotakin, kuten päivämäärän kääntöpuolelle, tee se vasta kun antaja ei ole enää paikalla. Ehkä et halua ottaa sitä vastaan, älä kuitenkaan jätä korttia pöydälle.
Kun annat oman korttisi, ojenna teksti lukijaan päin. Jo näillä muutamalla vinkillä me osoitamme kunnioitusta kortin antajaa kohtaan. Ja saamme ehkä uuden ystävän tai liikekumppanin.
Historian siipien havinaa
Harmiksemme emme koskaan saa tietää onnistuiko asianajaja Charles M. Wrightia myymään armon rouvalle palveluitaan, joista hänellä oli kertynyt viidentoista vuoden kokemus. Tästä syystä hänen kortissaan lukee The Expert – Asiantuntija. Mutta tässäkin tapauksessa käyntikortti edesauttoi häntä saamaan kaupan mahdollisuuden. Luovuus, värit, lupaukset – kaikki ovat sallittuja, kun haluamme näyttää maailmalle mitä me osaamme ja mitä tarjoamme.
Käyntikortin charmi piilee juuri sen napakassa koossa, kauniissa painatuksessa ja laadukkaassa paperissa. Ja sitä on vaan niin mukava pitää kädessä.
Kuva: “An attorney’s (US) business card 1895”, Wikipedia.