Saksalainen vuonna 1400 syntynyt Johannes Gutenberg kiinnostui 1430-luvulla metallintyöstöstä ja peilien valmistuksesta ja sai silloin ensimmäisen kipinän siihen, jospa mekaaninen tekstien monistaminen olisi mahdollista. Tässäkin oli ajatuksena kustannustehokkuus. Kirjatuotanto oli munkkien käsissä; he kopioivat käsin raamattuja. Niinpä Gutenberg ryhtyi kehittämään painoprosessia lainarahoilla, mutta kun vastinetta investointiin ei näkynyt riittävän nopeasti, rahoittaja haki hänet konkurssiin 1445. Gutenbergin häpeä oli suuri ja hän oli vararikon partaalla.
Välillä tämän päivän ihmisinä koemme, että haluamme jotain muuta kuin sitä tavanomaista. Hetki jolloin peruskaura on lähinnä pyhäinhäväistys. On asia sen laatuinen tai tilanne niin herkkä, että haluamme ylittää itsemme jo pelkällä painotuotteella. Silloin alamme hakea vaihtoehtoja. Meistä tulee Neiti Etsivä, joka kurkkaa joka kiven alle löytääkseen sen tahon, jonka kautta saamme juuri mitä haemme.
Niinpä, me olemme suorastaan hullaantuneet ikivanhaan käsin veivattavaan painokoneeseemme. Jokainen kortti tai teksti, joka sillä painetaan, syntyy käsin. Kirjaimet ladotaan yksi kerrallaan. Ihmisen käsi tarttuu kahvaan, tekee tutun liikkeen ja siinähän se on, tuo iki-ihana käsinpainettu tuotos. Kohopainettu teksti on sitten aivan omaa luokkaansa. Kun käynti- tai kutsukorttisi on kohopainetulla tekstillä painettu, sen antaminen toiselle on kuin antaisit lahjan. Jokainen kortti kertoo tarinan.
Mutta miten kävi Gutenberg paran? Onni kääntyi kuitenkin erään ruhtinaan anteliaisuuden johdosta ja Gutenbergin loppuelämä oli turvattu. Juuri hänen antinsa meille on erillisten metallikirjainten loputon yhdistämismahdollisuus, ja tekstin painaminen kustannustehokkaasti massatuotantona näki päivänvalon.
Toki Gutenbergin todellisuus oli kaukana nykypäivän digitodellisuudesta. Tyylikästä, nopeaa, edullistakin. Melkein napinpainalluksella. Ja alkuun oli aakkoset.
Lähde: http://revolutionarypeoplefromtherenaissance.weebly.com/johannes-gutenberg.html